Hyppää pääsisältöön

Taloudellista ja oikeudellista tasa-arvoa

Kirjoittanut Mira-Veera 20.11.2018 19:11

Nyt on aika, hyvät valtuustotoverit,

 

korjata se väärinkäsitys, että palvelualojen työntekijät eivät ansaitsisi enempää, kuin elämää epävarmuudessa ja köyhyysrajan alapuolella. Seuraavat vaalit ovat ratkaisevat ja me tarvitsemme työväenhallituksen!

 

Yleisin vakavan työuupumuksen syy on työn kasaantuminen. Liian suurien tuntimäärien tekeminen. Työn jakaminen ja työajan lyhentäminen ovat tärkeimpiä ja vaikuttavimpia toimia mitä voidaan tehdä ihmisten hyvinvoinnin kasvattamiseksi.

Tulevalla hallituksella on ratkaiseva rooli katsoa yhteiskuntaa avoimin ja rehellisin silmin ja tehdä sellaiset muutokset, joilla saamme Suomen suunnan muutettua alistavasta, kontrolloivasta, pienen porukan hyvinvointivaltiosta hyväksi maaksi, joka on edelläkävijä tulevaisuuden hyvän työelämän rakentajana.

 

10 vuotta sitten viralliset tahot vastasivat aina pätkätyöläisyyden ongelmiin, että on kyse niin pienestä porukasta, ettei siihen sen kummemmin tarvitse paneutua.

 

Nyt sama keskustelu käytiin irtisanomislain yhteydessä. Koska kyse on vain pienistä työpaikoista on kuulema ammattiliittojen reaktio sen vastustamiseksi suhteeton.

 

Juuri solidaarisuudesta pitää lakkoilla, jotta työväenliikkeessä säilyy laaja lakkovoima.

 

Irtisanomislaista julkisuuden keskustelujen yhteydessä työläisistä puhuttiin taas vaihteeksi pukumiesten pelinappuloina.  ”Yrityksen on pelottavaa työllistää niitä työläisiä jos irtisanominen on niin vaikeaa… …sitten niitä pitää vuokrata niitä ihmisiä”

 

Siis minun korvaani keskustelu kuulosti aivan kuin karjamarkkinoilta haettaisiin valioyksilöitä palvelijoiksi. 

 

Työläiset tarvitsevat taloudellista ja oikeudellista tasa-arvoa. Kun niitä aletaan vaatimaan, nousee myös se arvostus palvelualojen työntekijöitä kohtaan, jonka tämä ala ansaitsee.

 

Palvelualojen työntekijät tekevät yhteiskunnan pyörittämiseksi välttämättömän työn. Miten tämä näkyy palkoissa? Entä työolosuhteissa? Onko työsuhteet turvattuja? Pienipalkkaisilla ei ole oikeutta vapauteen eikä turvaan.

 

Meidän pitäisi tavoitella joustavuutta työmarkkinoille. Sillä tavalla, että ihmisellä on mahdollisuus muuttuvien elämäntilanteidensa vuoksi tehdä välillä osa-aikatyötä, välillä opiskella menettämättä toimeentuloansa. Sipilän hallitus on kunnostautunut rajoittavien lakien masinoimisessa, siis työläisten vapauden ja oikeuksien rajoittamisessa. Muut saavatkin sitten sikailla mielin määrin osinkoineen ja kuorineen. 

 

Nyt on hetki todeta, että vakavin uhka Suomelle on kansalaisten laiminlyönti ja vapauden rajoittaminen. Kun eriarvoisuus kasvaa niin kontrolli kiristyy ja siitä syntyy kierre ja rikollisuus taas kasvaa.

 

No perinteisen taskurikollisuuden lisäksi näemme jatkuvasti työnantajan laiminlyöntejä sopimusten ja lain kirjaimen suhteen. Kuitenkin työsuhteiden varmuutta on heikennetty jatkuvasti ja siksi eräs tärkeimmistä tavotteista onkin kanneoikeuden säätäminen ammattiliitoille, jotta ne voivat suojella työläisiä paremmin tulevaisuudessa.

 

Työelämän lainsäädännön pitää jatkossakin turvata yksilön oikeuksia. Heikennykset pitää perua ja yrittämisen riskit pitää siirtää takaisin yrityksille.

 

Jatkossa sosiaaliturvajärjestelmän pitää olla sellainen, ettei se luo lisää byrokratiaa ja nöyryytä ihmisiä. Monet pienipalkkaiset joutuvat palkan riittämättömyyden vuoksi Kelan luukulle apua hakemaan. Lähtökohtaisesti kansalaisiin pitää luottaa eikä meidän pidä hyväksyä kyttäysyhteiskuntaa.

 

Karenssit pitää poistaa ja ennemmin parantaa ihmisten mahdollisuuksia pärjätä. Ketä se hyödyttää, että työttömyyden päälle häntä syöstään yhä syvemmälle köyhyyteen.

Voiko alentuvampaa asennetta olla ihmisiä kohtaan kuin heidän rankaiseminen mitä moninaisimmilla syillä valtion toimesta.

 

Aktiivimalli, työttömyysturvan heikennykset, leikkaukset ansiosidonnaiseen. Mitä järkeä tässä touhussa on? Halutaanko väkisin luoda sellainen köyhälistö, jota ei saa enää nostettua osaksi yhteiskuntaamme?

 

Voisiko tätä verrata orjuuttamiseen, riittävään toimeentuloon ei ole oikeutta ellei hypi isännän tahdissa.

 

Hyvät valtuustotoverit,

 

Nyt on aika! Poistetaan pelko ja vapautetaan kansa!

 

Kirjoitus on Palvelualojen ammattiliiton valtuustossa 20.11.2018 pidetty puhe

Mira-Veera Auer, PAMin valtuutettu